Lapsuuteni joulu

Ajattelin tänään muistella hieman lapsuuteni jouluja, jotka ovat mielessäni niitä aitoja oikeita jouluja. Jouluaaton aatto oli meillä aina hyvin kiireinen päivä, kun viimeisiä jouluvalmisteluja vielä tehtiin. Meillä myös tuotiin aito joulukuusi sisälle aina jo aatonaattona ja koristeltiin iltahämärissä. Ala-asteikäisenä sain vielä omaan huoneeseeni pienen aidon joulukuusen myös ja sen koristelu onkin yksi ihanimmista joulumuistoista. Aatonaattona laitettiin aina kinkku yöksi leivinuuniin ja aattoaamuna oli ihana herätä kinkun tuoksuun. Usein herätessäni äiti oli laittamassa sinappihuntua kinkulle ja aamupalaksi sai vähän kastaa hiivaleipää kinkunpaistorasvaan. Minulla oli sängyn vieressä seinäraanussa kiinni äidin tekemä joulukalenteri, jonne tonttu kävi tuomassa aina pienen yllätyksen. Lisäksi vieressä oli vielä perinteinen suklaakalenteri, jonka suklaista oli kummasti hiiri käynyt näykkimässä palasia ;)

Aattoaamuisin minun tehtävänä oli useimmiten rosollin teko (teen sen edelleen aina aattoaamuna, jotta se on mahdollisimman tuoretta). Äiti keitteli samalla sekametelisoppaa. Meillä riisipuuro kuului enemmänkin joulupäivän ja tapanin ruokailuihin, ei jouluaattoon. Aattoaamuihin kuului myös lastenohjelmat, Joulupukin kuuma linja ja Lumiukko. Joulurauhan julistukseen mennessä piti kaiken tohinan olla valmista ja koko kolmihenkinen perheemme ja kissa istui telkkarin ääreen katsomaan joulurauhan julistusta. 

Sen jälkeen aloimme pikkuhiljaa valmistautua lähtemään hautausmaa-ajelureissulle, joka veikin meidän aatosta monta tuntia. Siihen kuului käynti kahdella eri hautausmaalla ja joulukahvit tätini luona. Tätini miehineen lähti myös meidän mukaan aina toiselle hautausmaalle, missä on siis isäni vanhemmat haudattuna. Nuo autoajelut on myös jääneet niin mieleeni, kuinka jalkoja palelee, maisemat ovat kauniita, kun joka paikassa palaa kynttilöitä ja jouluvaloja, joululaulut soi ja laulamme niitä tätini kanssa. Käynti hautausmailla on myös jotenkin tosi rauhoittava ja koskettava hetki aina aatossa. Muistella heitä, joita ei enää täällä ole. Siellä multien alla nukkuu myös jo minun joulupukkini eli kummienoni, jota aidompaa ja oikeampaa joulupukkia ei tule koskaan olemaan. Uskoin joulupukkiin todella pitkään ja vielä silloinkin, kun usko jo alkoi horjua, halusin, että joulupukki käy sisällä asti tuomassa lahjat samassa vanhassa ruskeassa säkissä, sama pumpuliparta heiluen ja keppi kolkkuen.
Se joulupukin pussi muuten tuoksuu joululta ja on edelleen käytössä :)

Hautausmailla käynnin jälkeen söimme sitten jouluruuan, joka koostui joka vuosi lähes samoista ruuista. Iso harmaasuolattu leivinuunissa paistettu kinkku oli joulupöydän päänä, lisänä keitetyt perunat, herneet, lanttu- ja porkkanalaatikot, rosolli, punajuuri- ja italiansalaatit, kylmäsavulohi ja lohisalaatti. Joskus myös jotain naudan paistilihaa oli lisäksi paistettu. Lisäksi oli äidin leipomaa joululimppua. Jälkiruokana oli yleensä sekametelisoppa ja kermavaahto. Isä hotki aina ruuat nopeasti ja karkasi katselemaan telkkaria ja lämmittämään saunaa, kun taas me äidin kans nautiskeltiin ruuista ja vienosti radiosta kaikuvista joululauluista.

Silloin, kun joulupukki vielä kävi sisällä, se tuli aina kuuden maissa. Ulkoa alkoi kuulua kopsetta ja kerran joulupukki pääsi yllättämään minut, kun istuin ikkunan ääressä sitä oottamassa ja kurkistikin ikkunasta sisään, niin että säikähdin. Minun joulupukki ei juuri koskaan jakanut lahjoja, kantoi ne vaan sisään ja porisi jotain. Sain kyselläkin pukilta jotain. Kerran muistan ainakin kysyneeni pukin ikää, johon pukki sanoi, ettei sitä niin tarkasti muista, mutta jalka nousee vielä komiasti ja sitten pukki tanssi keppinsä kanssa eteisessä niin, että isää nauratti ääneen :) Minun pukilla oli myös yleensä musta karvaturkki, karvareuhka päässä, pumpuliparta ja saappaat jalassa. Ei siis mikään perinteinen punavalkoinen "amerikkatyylinen" pukki, vaan enemmänkin maalaispukki ;)

Joulupukin käynnin jälkeen availimme lahjat ja sitten menimme joulusaunaan. Isäni on hyvin iltauninen, joten hän yleensä hipsi sitten jo kymmeneen mennessä nukkumaan, mutta me jatkettiin äitin kans aattoiltaa vielä lahjoja tutkien ja telkkaria katsellen. Sitten, kun äitikin lähti nukkumaan, minä vielä usein vetäisin joululahjaksi saamani villa- tai pörrösukat jalkaan, otin lahjakirjan ja suklaarasian ja vetäydyin lukemaan aamun pikkutunneille asti. Kuuntelin joululauluja ja ihastelin joulukoristeita. En olisi millään malttanut mennä nukkumaan, koska en halunnut jouluaaton loppuvan.

Nykyisin jouluperinteet ovat alkaneet muokkautua sitten oman perheemme näköiseksi. Viimeistään nyt, kun on lapsikin kuvioissa mukana. Kuusi koristellaan meidänkin perheessä jo aatonaattona tai joskus jo sitä edeltävänä päivänä. Kinkku paistetaan myös aatonaattona. Aattoaamuisin teen edelleen rosollin ja keittelen sekametelisopan, niinkuin lapsuudessakin. Joulupukin kuuma linja pyörii taustalla ja Lumiukkoa istahdan sitten ihan katsomaankin. Toivottavasti tänä jouluna saan tytöstä jo seuraa sen katsomiseen. Joulurauhan julistus katsotaan myös telkkarista. Olemme myös joinain jouluina käyneet viemässä kynttilät läheiselle hautausmaalle jo aamupäivällä, mutta viimeistään illalla viemme kynttilät haudoille. Joulurauhan julistuksen jälkeen äitini ja isäni ovat tulleet meille syömään ja usein myös mieheni isä ja veli on piipahtanut meillä aattona. Tänä vuonna ajattelimme tosin siirtää ruokailun vasta iltapäivään tytön päiväunien jälkeen.

Päiväunien aikana minulla jää siis hyvää aikaa valmistella joulupäivällinen ja sytytellä lyhdyt ja jäälyhdyt pihalle. Tänä vuonna olen toivonut myös mieheltä jätkänkynttilöitä pihaa valaisemaan, saas nähdä, toteutuuko toive. Syönnin jälkeen sitten voisi olla hyvä aika joulupukin tulla. Ilta kuluukin sitten lahjojen parissa ja tytön mentyä nukkumaan voisimme miehen kanssa joulusaunoa rauhassa ja hiljaisuudessa kynttilöiden valossa. Sen jälkeen voisi vielä ottaa glögimukin sekä suklaarasian ja hautautua sohvan uumeniin kirjan pariin.