~ Kuka tuntisi joulun paremmin kuin lapsi pehmein kätösin?
Hän koskee ruutua sormellaan, ja hiutale sulaa lennostaan, ja pimeä ruutu valkenee, ja tähti suurena säteilee. ~

maanantai 13. marraskuuta 2017

Kuusenhakureissulla

Viime jouluna jo ihastelin kaikenlaisia lyhtyihin, lasipurkkeihin ja ties mihin tehtyjä isoja ja pieniä joulumaisemia. Tänä vuonna minäkin sain oman kuusenhakureissu-purkkini.
Vielä saatan lisätä sinne jotain, mutta tykkään siitä jo näinkin.





lauantai 4. marraskuuta 2017

Pyhäinpäivä


Viime talvi ja kevät oli meidän perheelle raskasta aikaa. Jouduimme saattelemaan viimeiselle matkalle rakkaan appiukkoni eli mieheni isän sekä läheisen sukulaiseni. Erityisesti joulun odotus tuntuu nyt jotenkin erilaiselta. Haikealta. Joululaulut kuulostaa niin surullisilta. Molemmat miehet kuuluivat aina vahvasti meidän jouluihin. Appiukko kävi meillä usein juuri jouluaattona - milloin omana itsenään, milloin punanuttuisena partasuuna hassuine juttuineen. Minun lapsuusperheeni vietti taas aina joulun aikaa yhdessä edesmenneen sukulaiseni ja hänen vaimonsa eli tätini kanssa. Yhteinen perinteemme oli aina käydä jouluaattona viemässä kynttilät haudoille ja juoda aattokahvit. Ne oli itselle tärkeitä perinteitä, mutta oman perheen perustamisen myötä tavat ovat muuttuneet ja nyt ne ovat rakkaita muistoja ainakin sillä kokoonpanolla, jolla niitä silloin vietettiin. 

Tänään sytytin siis monta kynttilää taivaan tähtösille ja kiitin, että he kaikki ovat olleet elämässäni. Muistot eivät koskaan kuole <3

Ps. Jouluradion koelähetykset netissä ovat alkaneet. Nytkin juuri kuuntelen Kauneimpia Joululauluja.